| Kuvia maalauksen välivaiheista Painting on process |
Lihan himot, 2009 Maalaus on parafraasi Annibale Carraccin teoksesta Venus, Adonis ja Cupido. Teoksen maalaus alkoi parafraasikurssilla, joten teoksen pyrkimys on osittain tuoda alkuperäinen maalaus nykyaikaan, tai esittää se nykytaiteen keinoin. Minulla ei ole juuri minkäänlaista suhdeta Carraccin teokseen, mikä näkyy ehkä lopputuloksen sisällöllisenä heikkoutena. Alkuperäinen ajatukseni maalaukseeni oli käsitellä lihallisuutta, sekä himojen tyydyttämisen tyhjyyttä ja onttoutta. Kun myöhemmin jatkoin teosta useamman kuukauden tauon jälkeen, en kokenut aihetta enää juurikaan mielenkiintoisena tai omanani. Aloin rakentaa maalauksen sisältöä enemmän elämän yleisen tyhjyyden pohjalta, ihmissuhteiden yhteisen, yleisesti sovitun sääntökirjan pohjalta, jolle ihmissuhdenäytelmä voidaan rakentaa. Halusin tukea tätä sisältöä rakentamalla kuvan maailmasta epätodellisen, jopa hieman surrealistisen lavasteen, kulissin, joka selkeimmin näkyy oikean alakulman muuttumisessa osittain olohuoneeksi, joka taas hiljalleen integroituu keskialan puutarhaan. Pyrin tarkoituksella tekemään maalauksen kasvillisuuden mahdollisimman kauas luonnollisesta ja käytin ainoastaan puutarhan kukkia ja puita malleinani, paitsi aivan maalauksen taka-alalla. Kuvan ihmiset tein tarkoituksella mahdollisimman lihallisiksi korostamalla hahmojen genitaalialueita ja ehkä tekemällä hahmoista tietyllä tavalla ihanteellisia, stereotyyppisen naisen ja miehen kuvia, ylikorostetun seksuaalisia jopa groteskiuteen asti. Tein jo varhaisessa maalausvaiheessa ratkaisuja esimerkiksi maalata naisesta kalju, agressiivinen ja vahva verrattuna alkuperäisen maalauksen passiiviseen Venukseen. |