Työskentelystäni

Minusta

Olen lahtelainen kuvataiteilija, tällä hetkellä opiskelen Taideteollisessa korkeakoulussa Kuvataiteen maisteriohjelmassa ensimmäistä vuotta, teen elävänmallin töitä ja yritän samalla ehtiä maalaamaan. Asun ja elän kuvataiteilija ja tatuoija Katariina Katlan kanssa, jonka vaikutus hyvinvointini, onnellisuuteni ja työskentelyprosessini kannalta on huomattava.

Kuvaan nykyilmiöitä ja yhteiskuntaa esittävään, klassiseen maalaustraditioon nojaten. Maalaukseni ovat pääosin suurikokoisia, sillä pyrin (mahdollisuuksien mukaan) maalaamaan ihmiset 1:1 kokoon. Itseäni ei kiinnosta itsearvoinen akateeminen taidepaskan jauhanta, vaan uskon, että taidetta voi sanoa jotain muillekin kuin vähintään neljä vuotta taidetta opiskelleille. Monesti se tarkoittaa myös provokatiivisten elementtien käyttöä maalauksissani.

Olen elänyt suurimman osan elämästäni vanhempieni maitotilalla. Taiteellisen uravalinnan myötä olen valinnut kriittisemmän näkökulman lapsuudessani itsestään selvänä näyttäytynyttä elämäntapaa kohtaan (kritisoimatta kuitenkaan erityisesti maanviljelijöitä). Pääosaa töissäni näyttelee monesti kulutushysteria, ruoan riistotuotanto ja mässäily. Käytän näitä länsimaiden elämäntavan symboleja kuvaamaan myös ihmisten kyvyttömyyttä tai haluttomuutta eettiseen vastuuseen. Pyrin myös tarkkailemaan kriittisesti omaa käyttäytymistäni ja ennakkoluulojani.

Aiheeni kenties kuulostavat perussynkiltä ja pessimistisiltä, mutta pyrin teoksissani myös jopa groteskiin huumoriin tai irvokkuuteen. Töissäni ihmiset eivät yksiselitteisesti kärsi tai ole uhreja, vaan pyrin välttämään helppoa sormella osoittelua ja syyllisten hakemista. Käsittelemäni asiat ovat kuitenkin monitasoisia ja vaikeasti hahmotettavia ja helppoja ratkaisuja pakenevia. Toisaalta taas koen, ettei minulla ole välttämättä tarjota parempiakaan ratkaisuja, jos niitä on ollenkaan.

Tällä hetkellä työstän muutaman maalauksen sarjaa lihallisuudesta. Maalauksissa itseään tarjoavat ihmiset asettuvat ja asetetaan saataville ja tarjolle kuin joulukinkku pöytään. Arvostaessaan ostamissaan kulutushyödykkeissä nopeutta, helppoutta, kertakäyttöisyyttä ja poisheitettävyyttä kuluttajat tulevat samalla määrittäneeksi omien arvojensa kautta myös itsensä.


Yksilön vapaus

Olen käsitellyt taiteessani tuotantoeläimiä symbolina yksilön omalle kyvyttömyydelle hallita elämäänsä ja päättää siitä. Kuvaan teoksissani yhteiskunnassa elävät ihmiset monipäiseksi karjaksi, jotka rajoittavat ja yhdenmukaistavat toistensa käytöstä ja rajoittavat samalla myös itseään luomalla ja ylläpitämällä yhteisön sovinnaisuuden käsitteitä. Elämää hallitsee ympäristö ja sosiaaliset paineet kehittyä tietynlaiseksi yksilöksi, työskenteleväksi yksiköksi valtavan koneiston, tehtaan osana, jonka tuotteita on vaikea edes täysin ymmärtää. Ehkä tuotteita ovat vain homogeeniset ihmiset, jotka ainoastaan samankaltaisuutensa vuoksi voivat toimia tässä yhteiskunnassa. Näin ollen ihmisyksilön elämä ei paljon poikkea tuotantoeläinten elämästä, jotka ovat olemassa ainoastaan niiden ruumiiden tuottaman ravinnon vuoksi. Samalla tavalla ihmisyksilönkin voi kärjistäen ajatella olevan vain yhteiskunnan ravintoa, sen toiminnan helpottamiseksi alistettu osa. Kaikki on helposti saatavilla ja valmiiksi pureskeltuna, liha pakattuna valmiina paloina muoviin, ajatukset valmiiksi ajateltuina. Kenties ihmisyksilökin voi tehdä vain näennäisesti päätöksiä elämästään muotin, johon hänen tulee sopia, ollessa jo valmiina.

Maalauksessani Yksilön vapaus olen kuvannut ryhmän alastomia ihmisiä riippumassa ylösalaisin. Jotkut hahmoista ovat vääntelehtiviä, he kiertävät vartaloitaan ja kurottelevat jalkoihinsa. Jotkut taas roikkuvat passiivisina ja avuttomina. Hahmot ovat yhteiskunnan koukuissa kiinni, omalla paikallaan roikkuvana lihana, joka on vailla päätösvaltaa itsestään ja elämästään, riippuvaisina ympäröivästä yhteiskunnasta. Maalaus on myös kuvaus suhtautumisestani uskonnon vaikutuksesta yksilön käyttäytymiseen. Yhtymäkohdan uskontoon voi lukea ehkä selvimmin etualan hahmosta, joka muistuttaa hieman kristinuskon ristiinnaulittua vapahtajaa roikkuessaan seesteisenä pää alaspäin käsien kehystäessä hänen kasvojaan.

Keskittymällä kuvan pääasioihin ja pitämällä teoksen elementit yksinkertaisina yritän korostaa maalauksen vertauskuvallista puolta ja tehdä selväksi, etten kuvaa ainoastaan riippuvaa lihaa. Kuvaan enemmänkin pelkoa siitä ahdistuksen kokemuksesta, joka syntyy yksilön huomatessa rajallisen päätösvallan elämästään. Vapaus on vain hämärä käsite yksilön riippuessa nilkoistaan, tuntiessaan venyvänsä normien ja tapakulttuurin ikeen alla. Entä kuinka voisi kaivata vapautta, kun on olemassa oma sisäinen tila, oma tietoisuus johon käpertyä ja johon upotessaan voi jättää huomioimatta kaiken ulkopuolellaan ja unohtaa olevansa kahlittu?

Kentucky Fried Chicken

Kentucky Fried Chicken on yksi Espanjassa maalaamistani teoksista ja osa neljän maalauksen sarjaa, jotka tein maalausta ja mediaa yhdistävällä kurssilla vuonna 2008. Muita sarjan maalauksia ovat esimerkiksi teokset Sieben großen Würsten ja Pollos. Tutkin Internetistä löytämääni materiaalia tuotantoeläinten oloista ja tein niiden pohjalta muutamia luonnoksia. Tämän jälkeen maalasin broilereita, sekä kuolleita, että eläviä, lihatuotteiden viereen. Lihatuotteet, kuten KFC:n kanakorin, ostin ja käytin mallinani maalauksiini.

Teokseen on kuvattu kuolevia ja kuolleita tipuja KFC:n kanakorissa kanapalojen joukossa. Tummasta taustasta nousee hautajaiskimppu, jossa on kallankukkia. Maalaus on tekniikaltaan luotu melko perinteiseen ja ajattomaan tyyliin, minkä rikkoo nykyaikaan sijoittuva pikaruoka pahvimukissaan. Tiput ja kuorrutetut kanapalat ovat kokonsa ja värinsä puolesta melko samannäköisiä, joten mielikuvani maalauksesta syntyi lähes heti katsellessani videoita broilerikasvattamoista. KFC taas on varsin luonnollinen vaihtoehto kuvatessa broilereita ja mediaa, sillä se on maailmalla melko tunnettu pikaruokaketju, joka on keskittynyt kanaruokiin.

Teoksessa näkyvä KFC:n logo oli yksi syy, miksi valitsin kyseisen tuotteen maalaukseni osaksi. Ystävällisesti hymyilevän hahmon tarkoitus on ilmeisesti herättää tuttuuden ja turvallisuuden tunteita isoisämäisillä kasvoillaan. Itse näen hymyn kuitenkin pilkallisena ja ahneena. Se tuo mieleeni Leninin ja muiden hallitsijoiden kasvokuvat, jotka hymyilevät ja nauravat jokaiselle tuotteen ostajalle ivallisesti onnistuessaan myymään tuotteensa ja tasapäistävän ideologiansa. Ehkä logo ei herätä minussa mainostajan toivomia turvallisuuden tunteita, koska Suomessa eläessäni en ole törmännyt kyseiseen logoon päivittäisen mainonnan kautta.

Maalauksella haluan nostaa esiin yksilön ajatusten kuoleman tai katoamisen mainostajien aatteiden myötä. Ihmisen ajattelukyvyn poissaolo ja katoavaisuus toteutuu, kun syötävä liha muuttuu kuluttajan silmissä vain ravinnoksi ja mainostajien tarjoamat ajatukset yksilön omiksi.

Surrealistinen omakuva

Maalauksen Surrealistinen omakuva tein vuoden 2007 syksyllä. Tuona aikana kävin läpi eräänlaista murroskautta irrottautuessani aiempaa voimakkaammin vanhempieni antamista ajatusmalleista. Kyseinen työ on tällä hetkellä viimeinen maalaus, jonka aiheen olen ottanut suoraan unistani, joita olen aiemmin käyttänyt hyvin usein maalausteni pohjalla. Työskentelytapaani on kuulunut, kuten tässäkin maalauksessa, unistani saatu alkuperäinen inspiraatio, jonka olen kirjoittanut ylös niin tarkasti kuin muistan ja muunnellut sitten kuvallisesti kiinnostavammaksi ja selkeämmäksi sommitteluksi. Tämän jälkeen olen hankkinut sopivaa kuvamateriaalia, joiden pohjalta olen alkanut lopulta maalata.

Surrealistisessa omakuvassa olen sekoittanut useampia uniani, sillä halusin luoda maalaukseen runsaan kokonaisuuden, unenomaisen kaaoksen tunnun. Sommitelman pääosassa ovat kaksi omakuvaani, maassa makaava kuollut minä ja minä istumassa kuolleen ruumiini vieressä. Nämä kaksi hahmoani ovat kallioiden ympäröimällä rannalla, joka on täynnä eläinten mätäneviä raatoja ja niitä syöviä rottia ja kuoriaisia. Taustalla on tummien pilvien peittämä taivas ja vettä pitkin syöksyvä höyryveturi vaunuineen.

Miellän maalauksen ja uneni, johon maalaus pääosin pohjautuu, kuvauksena jonkin kuolemasta ja sen myötä uuden syntymisestä ja kehittymisestä. Se on kuva normien jättämisestä ja uusien omaksumisesta. Maalauksen tekohetkellä koin, että olin irrottautumassa jostain aiemmasta ajatuksen tasolla. Koin myös konkreettisesti ajautuvani kauemmas vanhempieni arvomaailmasta, kun maalausta tehdessäni aloin samaan aikaan seurustella nykyisen avovaimoni kanssa. Yksittäinen tapahtuma tuntui mullistavalta, täydelliseltä muutokselta aiempaan elämääni, jota oli hallinnut sovinnaisuuden laki, vanhempieni mieliksi tekemäni kompromissit ja pelkoni hylätyksi tulemisesta ja riittämättömyydestäni.

Kuvassa tuhoeläimet syövät kuolleita, hylättyjä arvoja ja normeja, joita en voi unohtaa, mutta jotka voin yrittää haudata pois näkyvistä ja mielestäni. Uhkaava juna ja synkkä, painostava taivas ovat osa menneisyyttä, perheeni valta minussa, joka vaikuttaa yhä ajatuksiini ja tekemisiini mieleni taustalla. Ne ovat kuitenkin jäämässä yhä vahvemmin menneisyyteen, vain taustaksi, jota vasten kuvani piirtyy.

Vaikka miellän kyseisen työni päätehtäväksi kuvata elämänmuutostani ja erityisesti pääni sisällä tapahtunutta muutosta, liittyy siihen mielessäni olennaisesti myös tämän elämänmuutoksen aiheuttamat seuraukset. Maalaus on muutosta kuvatessaan samalla kuvaus peloistani. Näen usein unia, joissa tapan vahingossa esimerkiksi lemmikkikissani nylkemällä sen elävältä tai viiltämällä sen kurkun auki huomaamattani. Nämä painajaiset makaavat maalauksessakin vieressäni muistuttaen minua riittämättömyyden tunteistani. Pelosta, etten täytä odotuksia, vaan satutan ja tuhoan tahtomattani kaiken rakastamani. Samoin muutosta halutessani tunnen, että joudun tahtomattani valitsemaan, satutanko ihmisiä, joiden arvomaailman hylkään ja joille tuotan mahdollisesti pettymyksen, vai satutanko vain itseäni yrittämällä mahtua väkisin muottiin, jota minulle tarjotaan.


Maassa

Maalaus Maassa valmistui vuonna 2008 juuri ennen Espanjaan vaihtoon lähtöäni. Maalaukseen on kuvattu avovaimoni makaamassa ulkona pudonneiden lehtien joukossa. Teoksen värit ovat murrettuja ja rauhallisia, kaikki kuvassa on pysähtynyttä. Hahmo on silmät kiinni, rauhallisena, passiivisena ja lähestyttävänä. Olen halunnut kuvata mallini, joka normaalisti esiintyy voimakkaana ja itsenäisenä, piilossa pysyvää osaa, hänen haavoittuvuuttaan ja herkkyyttään, jota maalauksen kylmä ympäristö korostaa. Maalaus on myös kuvaus suhteemme silloisesta haavoittuvaisuudesta ja hermostuneisuudestani, jonka tuleva vaihtoon lähtö minussa herätti. Pelkoni hänen menettämisestään vaikutti minuun niin, että halusin korostaa itselleni merkittävyyttäni. Ehkä siis vain haluan nähdä avovaimossani heikkoutta, jotta voisin samalla itse tuntea itseni vahvemmaksi ja hänelle tarpeelliseksi.

Hahmon käsi on velttona maassa ojentuneena kohti katsojaa. Hahmo melkein ikään kuin pyytää apua, mutta ei kuitenkaan, ei ainakaan aktiivisesti, vaan hän esiintyy loppuun asti vahvana ja itsenäisenä, vaikka hän makaa maassa alastomana.


Muuta

Kaikkein värikkäimmät ja elämänjanoisimmat työni ovat syntyneet masennuskausillani, joiden aikana olen kyennyt vain mekaaniseen suorittamiseen maalausten sisällön kustannuksella. Useat teokseni ovatkin alun perin unieni inspiroimia surrealistisia kaaoskuvia, jotka ovat olleet osa todellisuudenpakoani ja ahdistukseni välttämistä. Painajaisteni maalaaminen kuviksi on vähentänyt ahdistustani, kun olen voinut käsitellä todellisia pelkojani lähes huomaamattani, raapaisten vain pelkojeni pintaa. Hieman uudemmat teokseni taas ovat itsetutkiskelun, sekä elämänilon ja tasapainon löytymisen kautta muodostuneet sävymaailmaltaankin rauhallisemmiksi.

Maalaus Maailmani on yksi masennuskauden töistäni. Kyseisessä maalauksessa en ole kuvannut varsinaisesti uniani, vaan elämän hallitsemattomuutta ja sen aiheuttamaa ahdistusta. Maalauksen kirkuvan kirkas värimaailma on kuvaus silloisesta mielentilastani. Ehkä pyrin maalauksen tehdessäni hakemaan ja luomaan tasapainon ja elämänilon illuusiota. Lopputuloksena on kuva epärealistisesta värikylläisyydestä, kitschiä lähentelevä kuvaus toiveitteni ja ihanteideni kaipuusta. Koko maalauksen ulkomuoto ja sisältö ovat täysin nurinkuriset, kun muistan, millaisena synkkyytenä maailman silmissäni sillä hetkellä näin ja millaiseksi sen olen suodattanut lopullisessa teoksessani, kun olen yrittänyt huomaamattani suojella itseäni synkkyydeltäni ja pyrkinyt luomaan jotain, mistä pitää kiinni.


IHMINEN TUOTANTOELÄIMENÄ
Yhteiskunnan vaikutus taiteelliseen
työskentelyyni

Lahden ammattikorkeakoulu
Kuvataiteen koulutusohjelma

Opinnäytetyön kirjallinen osuus, 60 sivua
31.5.2009

TIIVISTELMÄ

Olen opinnäytetyössäni käsitellyt tuotantoeläimiä yhteiskunnassa niiden merkitessä minulle sekä konkreettisia hyötyeläimiä, kuten maitokarjaa, että myös ihmisyksilöitä tuotannon välikappaleina. Käytän Karl Marxin ajatuksia yksilön valjastamisesta tuotannon orjaksi ja tuottajan hallitsemaksi työläiseksi ja rinnastan nämä ajatukset omiin kokemuksiini ja mielipiteisiini. Yritän myös kirjoittaa auki tapoja, joilla yksilö kahlitaan lähes huomaamattaan yhteisön normien ja yleisten käytäntöjen avulla. Käsittelen omaa suhdettani normeihin alistumiseen kertomalla perheestäni, jonka arvojen ja asenteiden koen vaikuttaneen huomattavan voimakkaasti käyttäytymiseeni ja työskentelyyni. Pohdin, kuinka merkittävästi normit vaikuttavat taiteelliseen työhöni, maalausteni aiheisiin ja itsesensuuriini. Lisäksi käsittelen valtion vaikutusta taiteeseen käyttäen esimerkkinä sosialistista realismia.

Avainsanat: Tuotantoeläimet, kahlinta, alistaminen, muotti, lauma, nokkimisjärjestys, odotusarvo, perhesuhteet, yhteiskunta, Karl Marx, Platon, normit, tuotannon välikappaleet, Neuvostoliitto, sosialistinen realismi, sensuuri, taide, Eläinten vallankumous, mainonta

Teksti kokonaisuudessaan Lahden Taideinstituutin arkistossa