Ihmiset lihakoukuissa testaavat vapautta
Ihmiset lihakoukuissa testaavat vapautta
Julkaistu: 24.9.2009 lehdessä osastolla Kulttuuri
Anu Uimonen
Helsingin Sanomat
Anna-Liisa Kankaanmäki: Yksilön vapaus, 2009, akryyli ja öljy.
Kahdeksan naistaiteilijan Sateenkaaren tuolla puolen Galleria G18:ssa on alaotsikkonsa mukaan lesbisen taiteen näyttely, joten teoksia katsotaan tietyssä kontekstissa. Annamari Vänskän kuratoima näyttely juhlistaa Tribadien yöt ja päivät -kulttuuritapahtuman kymmenvuotista taivalta.
Homojen ja lesbojen päämääränä on toisaalta, ettei sukupuolisella suuntautumisella olisi mitään merkitystä, mutta toisaalta halutaan korostaa kuulumista erityiseen joukkoon esimerkiksi tämänkaltaisella näyttelyllä.
Tasa-arvo parisuhteineen ja adoptio-oikeuksineen on edennyt jo niin pitkälle, että joitakin alkaa ahdistaa. Eikö homous ärsytä enää ketään?
Tässä näyttelyssä ärsytyskynnys ylittyi, kun Anna-Liisa Kankaanmäen maalaus Yksilön vapaus, joka on ripustettu varsinaisen näyttelytilan ulkopuolelle G18-talon portaikkoon, haluttiin peittää häiritsemästä talossa järjestettävien muiden tilaisuuksien yleisöä.
Maalauksen alastomat ihmiset roikkuvat pää alaspäin katosta kuin ruhot teurastamon lihakoukuissa. Nämä yksilöt eivät voi päättää mistään, heitä viedään jonkun muun ehdoilla.
Mielenkiintoista maalauksessa on, että roikkuvien ihmisten kasvoilta ei kuvastu kärsimys vaan pikemminkin jonkinlainen unelmointi.
”Sensurointi” päätyi lopulta peittämään vain oikean laidan mieshahmon – onko naisten alastomuus ja oman tahdon menettäminen siis paremmin hyväksyttävissä?
Tämä pieni episodi tuli todistaneeksi, että tasa-arvosta ollaan sittenkin vielä kaukana.
Näyttelyssä käsitellään monin tavoin identiteettiä, sen häilyvyyttä, kätkemistä ja paljastamista. Sateenkaariperheen käsite venyy ja paukku, ja myös kirkon nuiva suhde seksuaalivähemmistöihin saa osansa.
Kokonaisuuden riemastuttavin teos on Heidi Lunabban dvd-elokuva Studio Vilgefortis, joka kertoo Lunabban eri paikkakunnilla toimineesta ”partastudiosta”.
Teoksen nimen takana on legenda Wilgefortisista, kristitystä neitsyestä, joka ei halunnut mennä naimisiin. Hän pääsi pälkähästä, kun hänelle ankaran rukouksen voimasta kasvoi parta ja viikset.
Lunabban studiossa kuka tahansa sai valita itselleen haluamansa malliset parran ja viikset, jotka taiteilija huolella toteutti.
Kaikki tapahtui avoimesti kadulla, missä parrakkaat naiset herättivät monenlaisia tunteita niin itsessään kuin ohikulkijoissa.